Nimeke

Suomalaisen urheilujournalismin bibliografia

Peltola, V-M. 2007. Itseoppineen kielipoliisin niuhotusta. Fair Play 40(4), 27–29.

Peltola, V-M. 2017. Huuhkajat-sanan ja vähän muidenkin nimien kyseenalaista käyttöä. Fair Play 50(3), 11.

Peltola, V-M. 2003. Asiatekstissä kaksimielisyys ei ole voimaa. Fair Play 36(5), 18.

Pelkonen, P. 2009. Naisista naisille. Urheilevien naisten representaatiot suomalaisissa naistenlehdissä. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.

Pekonen, E. 1951. Vihellyksiä viheltäjältä. Teoksessa E. Jäntti & J. Kahila (toim.) Urheiluneekerien juhlakäristys. Urheilutoimittajain Kerho ry:n 20-vuotisjulkaisu. Helsinki: Urheilutoimittajain Kerho ry, 34–35.

Pekkala, M. 1994. Suomen ja Ruotsin väliset yleisurheilusuhteet lehdistössä 1930–1935. Oulun yliopisto. Historian laitos. Pro gradu -tutkielma.

Paukku, P. 1983. Urheilutoimittajan ammattikuva. Teoksessa P. Vuolle (toim.) Liikuntaviestintä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 60–73.

Patrikainen, M. 1988. Urheilujournalismi 1990-luvulla Suomessa. Teoksessa P. Vuolle (toim.) Urheilutoimittajien puheenvuoroja: Urheilutoimittajien täydennyskoulutuskurssilla Jyväskylässä 8.-11.12.1986 pidetyt seminaariesitelmät. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 57–60.

Patana, H. 2008. Yksi meistä: Maria Lehtovaara tuntee tv-ruudun ja näyttöpäätteet. Fair Play 41(1), 27.

Patana, H. 1988. Voivatko joukkotiedotusvälineet vaikuttaa liikuntakulttuurimme sisäiseen kehitykseen. Teoksessa P. Vuolle (toim.) Urheilutoimittajien puheenvuoroja: Urheilutoimittajien täydennyskoulutuskurssilla Jyväskylässä 8.-11.12.1986 pidetyt seminaariesitelmät. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 40–46.

Patana, H. 2005. Suomalaismedialla tasavahva edustus alppilajien ja maastohiihdon MM-kisoissa. Fair Play 38(2), 9.

Patana, H. 2010. Pitkän linjan urheilutoimittaja kaipaa lisää selkärankaa: Oma näkemys hukkuu valmentajien lausuntoihin. Yksi meistä: Eero Toivola. Fair Play 43(2), 36–37.

Patana, H. 2005. Jorma ”Jore” Raatikainen lähtee vuoden vaihteessa eläkkeelle: ”Vuoden Urheilija -tapahtumaa ei saa päästää latistumaan”. Fair Play 38(4), 4–5.

Pasanen, J. 2002. Tuloslistoista spektaakkeleihin: Sanomalehtien urheilusivut. Suomen Lehdistö 72(1), 6–11.

http://www.urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24032

Partio, E. 2013. Mediatuotteen kehitys: Tutkimus Yle Urheilun Lontoon olympialaisten kisastudion kehitysvaiheista. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma.

http://www.urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-24032

Partanen, M. & Lamberg, K. 2005. Urheilutoimittajien kootut sattumukset. Helsinki: Like.

Partanen, E. 1956. Soutu ja valokuvailu. Airo (4), 17–18.

Palonen, K. 1992. Urheiluselostusten poliittinen luenta. Teoksessa E. Sironen, A. Tiihonen & S. Veijola (toim.) Urheilukirja. Tampere: Vastapaino, 171–185.

Palonen, J. 2011. Jäästä herännyt kansa: Urheilijalla politikointia Québecissä ja Kanadassa. Politiikka 53(2), 81–94.

Palonen, J. 2015. ”Qatariin en lähde”. Vuoden urheilutoimittaja Johanna Nordling on voittanut SM–pronssia jalkapallossa ja J.H. Erkon kirjoituskilpailun. Urheilusanomat (13), 10–11.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2001857990

Palomäki, J. 2001. Vihreän veran verilöyly – jalkapallon metaforat Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja Espanjassa. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2001857990

Palomäki, I. 2016. Mitä silmät ei nää. Suomessa uutiskynnyksen Rion olympialaisista ovat ylittäneet lähinnä turvallisuusongelmat, suomalaisten suoritukset ja muutama kansainvälinen supertähti. Urheilulehti (32), 14–18.

Palomäki, I. 2016. Olympiaradio. Urheilulehti (31), 35.

Palomäki, I. 2015. Irvokas NHL-kierre. Miksi suomalainen NHL-uutisointi on suomalaispelaajia silittelevää pinnallista lätinää. Urheilulehti (3), 20–23.