Laakkonen, S. 1951. Ne urheilutoimittajan huvimatkat – ja matkalaukkujen. Teoksessa E. Jäntti & J. Kahila (toim.) Urheiluneekerien juhlakäristys. Urheilutoimittajain Kerho ry:n 20-vuotisjulkaisu. Helsinki: Urheilutoimittajain Kerho ry, 46–48.
Lahtinen, E. 1988. Voivatko joukkotiedotusvälineet vaikuttaa liikuntakulttuurimme sisäiseen kehitykseen? Teoksessa P. Vuolle (toim.) Urheilutoimittajien puheenvuoroja: Urheilutoimittajien täydennyskoulutuskurssilla Jyväskylässä 8.-11.12.1986 pidetyt seminaariesitelmät. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 31–39.
Laine, A. 1965. Urheilutoimittajan vastuu. Teoksessa F. Saastamoinen & A. O. Arponen (toim.) Suomen urheilutoimittajat. Helsinki, 24–26.
Lautsi, V. 1998. Budapest ymmärsi toimittajien tarpeet. Unkarilaiset selvisivät hyvin lyhyestä EM-kisaurakastaan. Fair Play 31(3), 14.
Lehikoinen, H. 2017. Mitä on olla freelancer? Fair Play 50(2), 26–28.
Lehtisaari, M. 2015. Mitä jos ryhtyisin freelanceriksi? Fair Play 48(3), 12–13.
Lehtisaari, M. 2016. Videot ovat peruskauraa jo lehtitaloissakin: ”Moniosaajat ovat vahvoilla”. Fair Play 49(3), 6–7.
Lehtovaara, M. 2006. Torinossa linja-automatkailu oli kaikkien harrastus. Fair Play 39(2), 5.
Lemström, P. 1998. Kaikki eivät mahdu hiihdon MM-kylään. Fair Play 31(4), 9.
Lemström, P. 2002. Miten löytyvät toimivat työtilat 2005 MM-kisoissa? Fair Play 35(3), 4.
Lemström, P. 2002. Ongelma nimeltä mixed zone. Fair Play 35(3), 3.
Lemström, P. 2004. Turvallisuuden kallis hinta. Fair Play 37(2), 3.
Leskinen, M. 1988. Urheilusivun / lehden lukija 1990-luvulla. Teoksessa P. Vuolle (toim.) Urheilutoimittajien puheenvuoroja: Urheilutoimittajien täydennyskoulutuskurssilla Jyväskylässä 8.-11.12.1986 pidetyt seminaariesitelmät. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 61–66.
Lindqvist, K. 1996. Atlanta ’96. Aikaero kiusaa sanomalehtien urheilutoimituksia. Suomen Lehdistö (5), 10–12.
Lounasheimo, I. 1986. Vuoden parhaat. Teoksessa A. O. Arponen (toim.) Suomen Urheilutoimittajat 1986. Lappeenranta: Suomen Urheilutoimittajain Liitto, 32–49.
Luotola, J. 2018. Näkyvyys peitossa, ystävällisyys ei. Pyeongchangin talviolympialaiset eivät jää toimittajan mielikuvissa historiaan maailman parhaiten järjestettyinä viiden renkaan kilpailuina, mutta eivät missään nimessä myöskään huonoimpina. Fair Play 51(2), 19.
Manninen, T. 1999. Taittovuoro Aamulehden urheilutoimituksessa. Luovaa työtä vai sääntöjen noudattamista? Tampereen yliopisto. Tiedotusopin laitos. Pro gradu -tutkielma.
Melart, J. 1958. Urheilutoimittajien kuumat paikat. Vire (2), 6–8.
Melart, J., Salo, U., Taimi, R. & Vuorio, P. 1995. Lehdistötilojen pohjanoteeraus. Fair Play 28(3), 5.
Mennander, A. 2006. Aikamoinen korkeakoulu. Teoksessa J. Kanerva (toim.) Paikoillenne valmiit... Suomen urheilutoimittajat 2006. Helsinki: Urheilutoimittajain Liitto, 23–29.
Meriläinen, R. 1994. Pressin stressi eli kuinka kestää kisapaljous? Teoksessa T. Pyykkönen (toim.) Lihan ihmemaassa: Liikuntatieteellinen Seura 60 vuotta (1933–93). Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 13–20.
Miettinen, H. & Reponen, J-P. 2014. Sotshi, ennakkoluulojen ja tarinoiden olympialaiset. Fair Play 47(1), 18–19.
