Urheilujournalismin historia ja kirja-arvostelut
Kansallinen urheilun erikoislehdistö on Suomessakin muodostanut perustan urheilujournalismille. Urheilulehdet toimivat aluksi urheilun legitimisoimisen, organisoitumisen ja sääntöjen kirjaamisen apuvälineinä. Urheiluun keskittyneiden julkaisujen suosion innoittamina urheiluraportointi vakiinnutti myöhemmin asemiaan myös päivälehdissä. Radion ja television ohjelmistoon urheilu otettiin mukaan niiden alkuvuosista lähtien.
Tämä pääteema sisältää nimensä mukaiset alateemat urheilujournalismin historia ja kirja-arvostelut. Suomalaisen urheilujournalismin historiaan pureudutaan bibliografian sisältämistä julkaisuista kattavimmin Urheilutoimittajain Liiton jäsenmatrikkeleissa (ks. Saastamoinen 1965; Arponen 1986; 1991; Kanerva 2006; Karppinen & Tanhuanpää 2016), Virtapohjan (1998) ja Laineen (2011) väitöskirjojen kirjallisuuskatsauksissa sekä Pänkäläisen (1991) lisensiaatintyössä. Artikkeleita aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Arponen (esim. 1998), Perko (1991) ja Wuolio (1982) sekä opinnäytteisiinsä tukeutuen Virtapohja (1997) ja Laine (2012). Tämä sivusto sisältää suomalaisen urheilujournalismin historiaa käsittelevän artikkelin, joka pohjautuu Laineen (2011) väitöskirjaan.
Urheilujournalismin historiaa on Suomessa dokumentoitu monipuolisemmin lehdistön kuin sähköisten viestimien osalta. Etenkin urheilun erikoislehdissä on julkaistu runsaasti niiden historiasta kertovia juttuja. Radion ja television urheilutoimittamisen varhaisvaiheita valaistaan muun muassa Yleisradion historioissa (ks. Lyytinen 1996; Salokangas 1996). Teosta, jossa tarkasteltaisiin suomalaisen urheilujournalismin historiallista kehityskaarta varhaisista urheilulehdistä digitekniikan mahdollistamiin sovelluksiin ja sosiaaliseen mediaan, ei ole toistaiseksi saatavilla.
Mainitsemisen arvoisia ovat Suomen urheiluhistoriallisen seuran (SUHS) vuosikirjat, jotka ovat vuodesta 1994 alkaen ilmestyneitä kokoomateoksia. Niistä löytyy runsaat parikymmentä urheilujournalismiin liittyvää artikkelia, joista osa on vertaisarvioituja.
Pro gradu -tutkielmia suomalaisen urheilujournalismin historiasta on tehty melko runsaasti. Hakala (1989) ja Hotti (1987) tutkivat suomalaisen urheilulehdistön poliittista sanomaa kielitaistelun sekä oikeiston ja vasemmiston välisen kamppailun näkökulmista herkillä 1920–1930-luvuilla. Karvala (1999) lähestyi politisoitunutta urheilukieltä samalla aikakaudella, mutta keskittyen sanomalehtien urheilusivuihin. Karttusen (1988) ja Itälän (2002) tutkielmat käsittelevät Suomen Urheilulehden historiaa omista lähtökohdistaan. Suomen Urheilulehti, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1898, on maailman toiseksi vanhin edelleen ilmestyvä urheilun erikoislehti. Vain italialainen, Ateenassa vuonna 1896 järjestettyjen ensimmäisten modernien olympiakisojen alla perustettu, La Gazzetta dello Sport on Urheilulehteä vanhempi.
Osa urheilujournalismin historiaan liittyvistä julkaisuista jäsentyy bibliografiassa muihin teemoihin, mikäli työn painopiste on niissä. Esimerkiksi mainittakoon Pekkalan (1994) pro gradu -tutkielma Suomen ja Ruotsin välisistä yleisurheilusuhteista lehdistössä vuosina 1930–1935, joka on jäsennetty alateemaan Suomi–Ruotsi vertailut. Urheilujournalismin historiaan voi tutustua myös muihin teemoihin sijoitetuista henkilöhistorioista, joihin lukeutuvat urheilutoimittajista ja -selostajista laaditut elämänkerrat. Muun muassa Arposen, Hannuksen ja Kanervan (2000) teokseen Martti Jukolasta sekä selostajalegenda Paavo Noposen (1986; 1987) teoksiin hänen oppi-isästään Pekka Tiilikaisesta on raportoinnin kohteiden elämänkulun kautta dokumentoitunut suomalaisen urheilujournalismin historiaa. Urheilujournalismin pioneerit kunnostautuivat varsinaisina urheilun monitoimimiehinä, mikä tarkoitti jossain määrin myös oman ammattikunnan ja ylipäätään suomalaisen urheilun tutkimista. Roolit sekoittuivat enemmän kuin nykyään.
Kirja-arvosteluita aineistossa on muutamia kymmeniä. Niitä on laadittu niin opinnäytteistä kuin populaarimmistakin julkaisuista, esimerkiksi elämänkerroista. Kirja-arvosteluissa ovat kunnostautuneet muutamat tutkijat, etenkin Erkki Vettenniemi, Kalle Virtapohja ja Seppo Pänkäläinen.
Sivun kuvat
Nils-Erik Sundgren haastattelee meloja Sylvi Saimoa.
Niilo Tarvajärvi Helsingin olympiakisojen selostustehtävissä vuonna 1952.
Ylen urheilutoimittajat Voitto Raatikainen (vas.), Pentti Salmi ja Antero Karapalo vuonna 1974 yleisurheilun EM-kisoissa Roomassa.
Anssi Kukkonen haastattelee seiväshyppääjä Pentti Nikulaa.
Suomalaisia urheilutoimittajia 1980-luvun lopulla yhteiskuvassa Helsingin Olympiastadionilla.
Alarivi (vas.): Torsten Lindholm, Tauno Aro, Voitto Sulander ja Mauri Kangaslampi.
2-rivi (vas.): Arto Teronen, Riitta Vihavainen, Göran Wallen ja Juhani Syvänen.
3-rivi (vas.): Seppo Kannas, Pentti Salmi, Jarmo Lehtinen ja Juhani Sipilä.
4-rivi (vas.): Hannu-Pekka Hänninen, Raimo Häyrinen ja Timo Järviö.