© Pentti Salmi

Urheilulähetykset ja niiden kuluttajat

"Täällä Pentti Salmi, Guadalajara, olisittepa tekin täällä", tunnelmoi suomalaisille televisiourheilun seuraajille tutuksi tullut ääni mikrofoniin Estadio Jaliscon lehtereillä, kun Yleisradio välitti kotivastaanottimiin Meksikossa vuonna 1986 pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Stadionille oli pakkautunut kymmeniä tuhansia ihmisiä, ilmassa leijaili paperisilppua ja Salmi kiteytti sanoiksi sen suurten urheilutapahtumien vetovoiman, mikä vetää katsojia puoleensa – paikan päälle ja viestimien äärelle.

Salmen virittäessä suomalaiskatsojat kisatunnelmaan, urheilutapahtumien seuraamismahdollisuudet sähköisistä viestimistä rajautuivat televisioon, radioon ja tekstitelevisioon. Vuosien saatossa seuraamismahdollisuudet ovat teknologisen kehityksen myötä monipuolistuneet, palveluntarjoajien määrä kasvanut, kilpailu kuluttajista kiihtynyt – ja samalla urheilun mediatarjonnan määrä räjähdysmäisesti lisääntynyt. Urheilusta on tuotteistunut mediaviihdettä, joka kilpailee kuluttajien ajankäytöstä muun mediatarjonnan seassa. Seuratuimmat urheilutapahtumat pärjäävät tässä kilpailussa menestyksekkäästi.

Television katselua ja radion kuuntelua Suomessa mittaavan Finnpanelin TV-mittaritutkimusten perusteella vuosittaisen kestosuosikin, Linnan juhlien ja niiden lomassa lähettyjen uutisten, katsojamäärille on viime vuosikymmeninä löytynyt varteenotettavin haastaja miesten jääkiekkomaajoukkue Leijonien MM-kisojen ratkaisuottelujen katsojamääristä. Siinä missä muiden viihdeohjelmien katsotuimmat jaksot ovat tyypillisesti yltäneet runsaaseen miljoonaan silmäpariin, suosituimpia urheilulähetyksiä on seurannut yli kaksi miljoonaa katsojaa. Yleisökiinnostuksen myötä suositummista urheilutapahtumista on muodostunut mediataloille myyntivaltteja, joiden lähetysoikeuksista maksetaan huimia summia.

© Tomi Hänninen
© MTV Oy

Tämä pääteema sisältää kolme alateemaa: urheilu televisiossa, radiossa ja suoratoistopalveluissa, urheilun lähetysoikeudet sekä urheilulähetysten kuluttajat. Urheilulähetyksiksi on määritelty laajasti sähköisten viestimien ääntä ja/tai liikkuvaa kuvaa sisältävä urheilutarjonta, oli kyse sitten vaikkapa urheilun uutisohjelmiin, tapahtumalähetyksiin tai niiden kisastudioihin liittyvistä julkaisuista. Toisaalta on syytä korostaa, että urheilukieltä ja -selostuksia käsitteleville lähteille on bibliografiassa oma pääteemansa. Sähköisten viestimien audio- ja videotallenteet on rajattu bibliografian ulkopuolelle eli mukaan on otettu vain kirjalliset julkaisut.

Valtaosa urheilulähetyksiä käsittelevistä julkaisuista on ilmestynyt 1900-luvun aikana, joten on luonnollista, että pääpaino on radion ja television urheilutarjonnassa. Teksteissä on tarkasteltu muun muassa lähetyksien sisältöjä ja uutiskriteereitä sekä tarjonnassa tapahtuneita muutoksia. Sijansa on myös ollut eri lajien medianäkyvyyden sekä urheilutoimijoiden ja viestimien välisten suhteiden kartoituksilla. Suosiotaan viime vuosina voimakkaasti kasvattaneita urheiluaiheisia podcasteja on tutkittu toistaiseksi niukalti. Niitä on tosin tarkasteltu useissa AMK-tason opinnäytteissä, mutta ne on jätetty aineiston rajausperusteiden mukaisesti bibliografian ulkopuolelle. 

Urheilun lähetysoikeudet ovat Suomessa kiinnostaneet erityisesti oikeustieteilijöitä. Alén-Savikon (2014) oikeustieteen väitöskirja Law and Community in the New Media Landscape – Critical Perspectives on Audiovisual Sport Coverage in the European Union sisältää kriittisen EU-tason analyysin audiovisuaalisista urheilulähetyksistä uudessa mediaympäristössä. Tutkimuksessa käsitellään urheilun lähetysoikeuksia ja maksutelevisiokehitystä sekä niihin kohdistuvia sääntelyvaatimuksia. Paavela (2007) on puolestaan tarkastellut oikeustieteen lisensiaatintyössään urheilun televisiointioikeuksiin liittyviä sopimuksia ja immateriaalioikeuksia. Vastaavat tutkimusteemat ovat kiinnostaneet myös oikeustieteen graduntekijöitä. Aihevalikoimaan lukeutuvat muun muassa urheilun mediaoikeuksien myynti, suoja ja sopimusten laatiminen. Esimerkiksi voidaan mainita Lenkkerin (2007) tutkielma yhteiskunnallisesti merkittävien urheilutapahtumien televisiointioikeuksista, joka on julkaistu myös Turun yliopiston julkaisusarjassa.

© Tomi Hänninen
© Kari Alentola

Mediaurheilua ei ole ilman yleisöä ja onkin luontevaa, että tutkijat ovat kohdistaneet katseensa mediaurheilun kuluttajiin. Suomalaistutkijoista on syytä mainita etenkin Riikka Turtiainen, joka on tarkastellut mediaurheilun kuluttajia monenlaisin aineistoin. Vuonna 2012 Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tarkastetussa  väitöskirjassaan Turtiainen jäljittää digitalisaation mediaurheiluun mukanaan tuomia muutoksia. Kyseessä on kuudesta osajulkaisusta koostuva artikkeliväitöskirja, jonka keskiössä ovat mediaurheilun digitaaliset muodot ja etenkin niiden seuraajat. Ilmiön monimuotoisuuden vuoksi jokaista artikkelia varten on koottu oma aineisto. Aineistoina käytetty muun muassa keskustelufoorumiviestejä, YouTube-videoita ja peliarvosteluja. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Turtiainen  (2014; 2016) on kohdistanut mediaurheilullisen katseensa muun muassa sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisen median urheiluyleisöjä on lähestytty myös muiden tutkijoiden toimesta.

Kuluttajiin kohdistuvista tutkimuksista on lisäksi syytä mainita Ketolan (2020) liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, jossa mediavälitteisen urheilun kuluttajia sekä heidän kulutusmotiivejansa ja arvostuksia urheilulähetysten sisältöjä kohtaan kartoitetaan laajan kyselyaineiston (n=1600) avulla. Tutkimuskohteena ovat Ruutu+ -suoratoistopalvelun tilaajat.

Urheilulahetykset ja niiden kuluttajat © Jussi Eskola "Taalla Pentti Salmi, Guadalajara, olisittepa tekin taalla", tunnelmoi suomalaisille televisiourheilun seuraajille tutuksi tullut aani mikrofoniin Estadio Jaliscon lehtereilla, kun Yleisradio valitti kotivastaanottimiin Meksikossa vuonna 1986 pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Stadionille oli pakkautunut kymmenia tuhansia ihmisia, ilmassa leijaili paperisilppua ja Salmi kiteytti sanoiksi sen suurten urheilutapahtumien vetovoiman, mika vetaa katsojia puoleensa – paikan paalle ja viestimien aarelle. Salmen virittaessa suomalaiskatsojat kisatunnelmaan, urheilutapahtumien seuraamismahdollisuudet sahkoisista viestimista rajautuivat televisioon, radioon ja tekstitelevisioon. Vuosien saatossa seuraamismahdollisuudet ovat teknologisen kehityksen myota monipuolistuneet, palveluntarjoajien maara kasvanut, kilpailu kuluttajista kiihtynyt – ja samalla urheilun mediatarjonnan maara rajahdysmaisesti lisaantynyt. Urheilusta on tuotteistunut mediaviihdetta, joka kilpailee kuluttajien ajankaytosta muun mediatarjonnan seassa. Seuratuimmat urheilutapahtumat parjaavat tassa kilpailussa menestyksekkaasti. Television katselua ja radion kuuntelua Suomessa mittaavan Finnpanelin TV-mittaritutkimusten perusteella vuosittaisen kestosuosikin, Linnan juhlien ja niiden lomassa lahettyjen uutisten, katsojamaarille on viime vuosikymmenina loytynyt varteenotettavin haastaja miesten jaakiekkomaajoukkue Leijonien MM-kisojen ratkaisuottelujen katsojamaarista. Siina missa muiden viihdeohjelmien katsotuimmat jaksot ovat tyypillisesti yltaneet runsaaseen miljoonaan silmapariin, suosituimpia urheilulahetyksia on seurannut yli kaksi miljoonaa katsojaa. Yleisokiinnostuksen myota suositummista urheilutapahtumista on muodostunut mediataloille myyntivaltteja, joiden lahetysoikeuksista maksetaan huimia summia. © Tomi Hanninen © MTV Oy Tama paateema sisaltaa kolme alateemaa: urheilu televisiossa, radiossa ja suoratoistopalveluissa, urheilun lahetysoikeudet seka urheilulahetysten kuluttajat. Urheilulahetyksiksi on maaritelty laajasti sahkoisten viestimien aanta ja/tai liikkuvaa kuvaa sisaltava urheilutarjonta, oli kyse sitten vaikkapa urheilun uutisohjelmiin, tapahtumalahetyksiin tai niiden kisastudioihin liittyvista julkaisuista. Toisaalta on syyta korostaa, etta urheilukielta ja -selostuksia kasitteleville lahteille on bibliografiassa oma paateemansa. Valtaosa urheilulahetyksia kasittelevista julkaisuista on ilmestynyt 1900-luvun aikana, joten on luonnollista, etta paapaino on radion ja television urheilutarjonnassa. Teksteissa on tarkasteltu muun muassa lahetyksien sisaltoja ja uutiskriteereita seka tarjonnassa tapahtuneita muutoksia. Sijansa on myos ollut eri lajien medianakyvyyden seka urheilutoimijoiden ja viestimien valisten suhteiden kartoituksilla. Urheilun lahetysoikeudet ovat Suomessa kiinnostaneet erityisesti oikeustieteilijoita. Alén-Savikon (2014) oikeustieteen vaitoskirja Law and Community in the New Media Landscape – Critical Perspectives on Audiovisual Sport Coverage in the European Union sisaltaa kriittisen EU-tason analyysin audiovisuaalisista urheilulahetyksista uudessa mediaymparistossa. Tutkimuksessa kasitellaan urheilun lahetysoikeuksia ja maksutelevisiokehitysta seka niihin kohdistuvia saantelyvaatimuksia. Paavela (2007) on puolestaan tarkastellut oikeustieteen lisensiaatintyossaan urheilun televisiointioikeuksiin liittyvia sopimuksia ja immateriaalioikeuksia. Vastaavat tutkimusteemat ovat kiinnostaneet myos oikeustieteen graduntekijoita. Aihevalikoimaan lukeutuvat muun muassa urheilun mediaoikeuksien myynti, suoja ja sopimusten laatiminen. Esimerkiksi voidaan mainita Lenkkerin (2007) tutkielma yhteiskunnallisesti merkittavien urheilutapahtumien televisiointioikeuksista, joka on julkaistu myos Turun yliopiston julkaisusarjassa. © Tomi Hanninen © Kari Alentola Mediaurheilua ei ole ilman yleisoa ja onkin luontevaa, etta tutkijat ovat kohdistaneet katseensa mediaurheilun kuluttajiin. Suomalaistutkijoista on syyta mainita etenkin Riikka Turtiainen, joka on tarkastellut mediaurheilun kuluttajia monenlaisin aineistoin. Vuonna 2012 Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tarkastetussa vaitoskirjassaan Turtiainen jaljittaa digitalisaation mediaurheiluun mukanaan tuomia muutoksia. Kyseessa on kuudesta osajulkaisusta koostuva artikkelivaitoskirja, jonka keskiossa ovat mediaurheilun digitaaliset muodot ja etenkin niiden seuraajat. Ilmion monimuotoisuuden vuoksi jokaista artikkelia varten on koottu oma aineisto. Aineistoina kaytetty muun muassa keskustelufoorumiviesteja, YouTube-videoita ja peliarvosteluja. Vaitoskirjan valmistumisen jalkeen Turtiainen (2014; 2016) on kohdistanut mediaurheilullisen katseensa muun muassa sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisen median urheiluyleisoja on lahestytty myos muiden tutkijoiden toimesta. Kuluttajiin kohdistuvista tutkimuksista on lisaksi syyta mainita Ketolan (2020) liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, jossa mediavalitteisen urheilun kuluttajia seka heidan kulutusmotiivejansa ja arvostuksia urheilulahetysten sisaltoja kohtaan kartoitetaan laajan kyselyaineiston (n=1600) avulla. Tutkimuskohteena ovat Ruutu+ -suoratoistopalvelun tilaajat.

Sivun kuvat

Ylen urheiluselostaja Pentti Salmi työtehtävissä Azteca-stadionilla jalkapallon miesten MM-kisoissa Mexico Cityssä vuonna 1986.

Ylen Kristiina Kekäläinen tekemässä lähetystä alppihiihdon maailmancup-osakilpailussa Levillä 16.11.2018.

”Legendojen Tulosruudun” kulisseissa 11.1.2018. Tulosruudun kasvoja eri aikakausilta edustamassa Jari Porttila (vas.), Leo Silolahti ja Teemu Niikko.

Suomessa jääkiekon miesten pääsarjan eli Liigan lähetysoikeuksista käydään mediatalojen välillä kovaa kisaa. Oikeudet ovat olleet vuosien ajan kaupallisilla toimijoilla, mikä on pakottanut Yleä mukautumaan tilanteeseen. Tämä on tarkoittanut muun muassa panostusta radiolähetyksiin, joita mediaoikeudet eivät rajoita. Ylen toimittajat Kaj Kunnas (vas.) ja Riku Salminen sekä kommentaattori Kimmo Kuhta raportoimassa radioaalloille HIFK:n ja Tapparan välisestä Liigan ensimmäisestä finaaliottelusta Nordenskiöldinkadun jäähallin edustalla 15.4.2016.

Ylen Riikka Smolander-Slotte suoran lähetyksen haasteiden parissa Enoshiman purjehdusvesillä Tokion olympialaisissa 30.7.2021.