Keskeiset käsitteet

Urheilujournalismi

Käsitteen journalismi juuret ovat ranskankielisessä sanassa jour eli päivä, joten alkujaan journalismi on tarkoittanut päivittäisistä asioista kertomista. Nykyisin kertojia ja joukkoviestimiä on niin runsaasti, että on syytä täsmentää, mikä tekee ajankohtaisten asioiden mediavälitteisestä esittämisestä journalismia.

Hiihtäjälegenda Harri Kirvesniemi (vas.) ja Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Pekka Holopainen ennakoimassa hiihtokautta IS-TV:n studiossa Kiteellä 16.11.2021. © Ilta-Sanomat / Antti Hämäläinen

Journalismi on osa viestinnän kokonaiskenttää. Kaikki journalismi on viestintää, mutta vain osa viestinnästä on journalismia. Journalismin päämääränä on laajoille joukoille tarkoitettujen ajankohtaisten asioiden ja tapahtumakulkujen esittäminen faktapohjaisesti ja totuudenmukaisesti. Keskeisimpiä tehtäviä on toimia vallan vahtikoirana, niin sanottuna neljäntenä valtiomahtina, joka tarkkailee kolmen muun valtiomahdin (lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta) toimintaa. Lähtöajatuksena on, että ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut tulee tehdä journalistisin perustein ja informaation paikkansapitävyys varmistaa ennen julkaisemista. 

Journalisteja sitovat lait, työehdot ja etiikka. Alan itsesäätelyä varten on laadittu lainsäädäntöä laajemmalle ulottuvat Journalistin ohjeet, jotka koskevat kaikkea journalistista työtä. Ohjeita valvoo Julkisen sanan neuvosto, joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin. Sen tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.

Laajojen joukkojen tavoittamiseksi journalismi edellyttää viestintä. Digitalisaation myötä joukkoviestimien määrä on moninkertaistunut, kun painetun lehdistön, radion ja television rinnalle on tullut lukuisia uusia viestintävälineitä. Erityisesti internet ja langattomasti toimivat mobiililaitteet monenlaisine sovelluksineen ovat mullistaneet viestinnän kenttää. Sosiaalisen median suosio on pakottanut perinteiset joukkotiedotusvälineet muokkaamaan toimintatapojaan. Vastaanottajia on pyritty aktivoimaan ja vuorovaikutuksellisuutta lisäämään.

Jokainen viestintäväline muokkaa journalistisesta kulttuurista omanlaistaan. Journalismin sisällä on puolestaan erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, aivan kuten vaikkapa kulttuuri-, talous-, tiede- tai viihdejournalismi. Kullakin journalismin lajilla on ominaispiirteitä. Urheilujournalismin ominaispiirteisiin pääset tutustumaan tästä.

Viasatin jalkapallokasvoista selostaja Ville Kuusinen (vas.) ja tuottaja/juontaja Antti Salo Ateenassa Kreikka–Suomi-ottelun alla 15.11.2018. © Jussi Eskola

Urheilujournalistiikka

Journalistiikka on journalismia tutkiva oppiaine. Urheilujournalismin ollessa yksi journalismin lajeista urheilujournalistiikka on siten urheilujournalismiin kohdistuvaa tutkimusta.

Mediaurheilu

Huippu-urheilu ja media ovat nykyisin kietoutuneet toisiinsa niin voimakkaasti, että enää on vaikea puhua urheilusta huomioimatta mediaa. Elämme mediaurheilun aikaa. Yksinkertaistetun määritelmän mukaisesti mediaurheilu on mediavälitteistä eli mediassa esillä olevaa urheilua. Esimerkiksi radion, television ja netin suoratoistopalvelujen välittämien urheilulähetysten sekä lehdistön urheilusisältöjen ohella mediaurheilua ovat muun muassa nettiin ladatut urheiluaiheiset videot, sosiaalisen median urheilusisällöt ja seuraajien osallistuminen lähetyksiin erilaisten sovellusten välityksellä. Urheilujournalismin ohella mediaurheilu kattaa siten myös urheilun harrastajien ja seuraajien mediaan tuottaman materiaalin. Yksityiskohtainen mediaurheilun suomenkielinen määritelmä löytyy Riikka Turtiaisen Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin – Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa -väitöskirjan yhteenveto-osasta.[1]

Sami Kolamo [2] korostaa teoksessaan Mediaurheilu, että mediaurheilulle on keskeistä tunteet ja tarinoiden rakentaminen tunteisiin vetoavien mediaesitysten avulla. Kolamo esittää, että mediaurheilun kentillä tunteet toimivat dynamona, joka pyörittää valtavia rahavirtoja. Tunnetalouden käsitteellä tutkija viittaa tunteilla yhteen nivottavien urheilun tuotantokoneistojen (esim. urheiluorganisaatiot, sponsorit ja media) sekä urheilijoiden ja fanien välisiin suhteisiin, jotka ovat taloudellisesti merkittäviä. Mediaurheilun tunnetalouden osa-alueiksi hän nimeää 1) tilat ja tapahtumat, 2) television, lehdistön ja sosiaalisen median, 3) fanit sekä 4) urheilijat.[3] Mediaurheilussa eri osa-alueet sulautuvat tuotteistetuksi urheiluspektaakkeliksi, jossa osien väliset rajat hämärtyvät tai katoavat kokonaan.

Viasatin NHL-kasvo ja -ääni Antti Mäkinen yhdessä asiantuntija Ismo Lehkosen kanssa Stanley Cup -finaaleissa Nashville Predatorsin kotiluolassa Bridgestone Arenalla keväällä 2017. © Viaplay Group / Niko Korkiakoski

Mediaurheilun synty voidaan ajoittaa aikaan, jolloin televisiot yleistyivät ja televisiourheilu monipuolistui. Suomessa television koelähetykset käynnistyivät 1950-luvun puolivälissä ja katselulupien määrä lisääntyi 1960-luvulla, mutta vasta 1970-luvusta voidaan puhua ensimmäisenä varsinaisena mediaurheilun vuosikymmenenä.[4] Vuosien kuluessa ja teknologian kehittyessä mediaurheilu on muuttanut muotoaan monella tapaa. Nykyisin urheilun ja median välinen suhde on monissa tapauksissa symbioottinen: molemmat tarvitsevat toisiaan. Median läsnäolo on esimerkiksi ammattilaisurheilun elinehto ja suosituimmat urheilutapahtumat ovat medioille merkittäviä myyntivaltteja. Osana kehityskulkua urheilulajien sääntöjä ja kilpailujen aikatauluja on alettu muokata mediaurheilun muotteihin. Maasto- ja ampumahiihdossa väliaikalähtöjä on korvattu yhteislähdöillä ja takaa-ajoilla. Valon alkaessa vilkkua jääkiekkokaukalon toimitsijapöydällä erotuomari tietää, että peliä ei käynnistetä ennen kuin niin sanottu tv-aikalisä päättyy. Kiinnostavimmat tapahtumat käydään puolestaan silloin, kun mediaoikeuksiin jättisummia investoinut tv-yhtiö haluaa. Esimerkiksi Pekingin 2008 kesäolympiakisoissa uinnin loppukilpailut käytiin paikallista aikaa aamulla, jotta Yhdysvaltojen mediaoikeuksista vastannut NBC-kanava pystyi välittämään ne parhaaseen katseluaikaan illalla.

Urheilutoimittaja Petra Manner (vas.), asiantuntija Tommi Nikunen ja yhdistetyn hiihtäjä Eero Hirvonen Ylen ulkoilmastudiossa hiihtolajien maailmancupin osakilpailussa Rukalla 27.11.2021. © Tomi Hänninen

Urheilumedia

Urheilumedian käsite on olennaista erottaa laajemmasta mediaurheilun käsitteestä, sillä urheilumedia on yksi monihaaraisen mediaurheilumuodostelman toimijoista. Urheilumedialla voidaan tarkoittaa yksittäistä mediaa (esim. Urheilulehti), toimijaa (esim. Yle Urheilu) tai tiettyä urheilumedioiden joukkoa (esim. suomalainen urheilumedia). 

Viitteet

[1] Turtiainen, R. 2012. Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin: Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa. Turun yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen julkaisuja 37, 15–19. Saatavilla verkossa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/85069/diss2012Turtiainen.pdf

[2] Kolamo, S. 2018. Mediaurheilu – tunnetalouden dynamo. Tampere: Vastapaino.

[3] Kolamo, S. 2018. Mediaurheilu – tunnetalouden dynamo. Tampere: Vastapaino, 11–13.

[4] Laine, A. 2011. Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi-maaottelu: Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista. Helsinki: Edita, 43–44.

Keskeiset kasitteet © Tomi Hanninen Keskeiset kasitteet ovat urheilujournalismi, urheilujournalistiikka, mediaurheilu ja urheilumedia. Urheilujournalismin kasitetta lahestytaan journalismin kasitteen kautta. Urheilujournalismin ominaispiirteita tarkastellaan lisaksi erikseen. Muut kasitteet on otettu mukaan erojen hahmottamiseksi. Urheilujournalismi Harri Kirvesniemi (vas.) ja Pekka Holopainen ennakoimassa hiihtokautta IS-TV:n studiossa Kiteella 16.11.2021. © Antti Hamalainen Kasitteen journalismi juuret ovat ranskankielisessa sanassa jour eli paiva, joten alkujaan journalismi on tarkoittanut paivittaisista asioista kertomista. Nykyisin kertojia ja joukkoviestimia on niin runsaasti, etta on syyta tasmentaa, mika tekee ajankohtaisten asioiden mediavalitteisesta esittamisesta journalismia. Journalismi on osa viestinnan kokonaiskenttaa. Kaikki journalismi on viestintaa, mutta vain osa viestinnasta on journalismia. Journalismin paamaarana on laajoille joukoille tarkoitettujen ajankohtaisten asioiden ja tapahtumakulkujen esittaminen faktapohjaisesti ja totuudenmukaisesti. Keskeisimpia tehtavia on toimia vallan vahtikoirana, niin sanottuna neljantena valtiomahtina, joka tarkkailee kolmen muun valtiomahdin (lainsaadanto-, toimeenpano- ja tuomiovalta) toimintaa. Lahtoajatuksena on, etta ihmisilla on oikeus saada tietaa, mita yhteiskunnassa tapahtuu. Tiedonvalityksen sisaltoa koskevat ratkaisut tulee tehda journalistisin perustein ja informaation paikkansapitavyys varmistaa ennen julkaisemista. Journalisteja sitovat lait, tyoehdot ja etiikka. Alan itsesaatelya varten on laadittu lainsaadantoa laajemmalle ulottuvat Journalistin ohjeet, jotka koskevat kaikkea journalistista tyota. Ohjeita valvoo Julkisen sanan neuvosto, joka on tiedotusvalineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin. Sen tehtavana on tulkita hyvaa journalistista tapaa seka puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Laajojen joukkojen tavoittamiseksi journalismi edellyttaa viestinta. Digitalisaation myota viestimien maara on moninkertaistunut, kun painetun lehdiston, radion ja television rinnalle on tullut lukuisia uusia viestintavalineita. Kukin valine muokkaa journalistisesta kulttuurista omanlaistaan. Journalismin sisalla on puolestaan erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, aivan kuten vaikkapa kulttuuri-, talous- tiede tai viihdejournalismi. Kullakin journalismin lajilla on ominaispiirteita. Urheilujournalismin ominaispiirteisiin paaset tutustumaan tasta. Teemu Niikko on MTV:n urheilulahetyksista tuttu studioisanta ja ruutukasvo. © MTV Oy Urheilujournalistiikka Journalistiikka on journalismia tutkiva oppiaine. Urheilujournalismi ollessa yksi journalismin lajeista urheilujournalistiikka on siten urheilujournalismiin kohdistuvaa tutkimusta. Mediaurheilu Huippu-urheilu ja media ovat nykyisin kietoutuneet toisiinsa niin voimakkaasti, etta enaa on vaikea puhua urheilusta huomioimatta mediaa. Elamme mediaurheilun aikaa. Yksinkertaistetun maaritelman mukaisesti mediaurheilu on mediavalitteista eli mediassa esilla olevaa urheilua. Esimerkiksi radion, television ja netin suoratoistopalvelujen valittamien urheilulahetysten seka lehdiston urheilusisaltojen ohella mediaurheilua ovat muun muassa nettiin ladatut urheiluaiheiset videot, sosiaalisen median urheilusisallot ja seuraajien osallistuminen lahetyksiin erilaisten applikaatioiden valityksella. Urheilujournalismin ohella mediaurheilu kattaa siten myos urheilun harrastajien ja seuraajien mediaan tuottaman materiaalin. Yksityiskohtainen mediaurheilun suomenkielinen maaritelma loytyy Riikka Turtiaisen Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin – Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa -vaitoskirjan yhteenveto-osasta.[1] Sami Kolamo [2] korostaa teoksessaan Mediaurheilu, etta mediaurheilulle on keskeista tunteet ja tarinoiden rakentaminen tunteisiin vetoavien mediaesitysten avulla. Kolamo esittaa, etta mediaurheilun kentilla tunteet toimivat dynamona, joka pyorittaa valtavia rahavirtoja. Tunnetalouden kasitteella tutkija viittaa tunteilla yhteen nivottavien urheilun tuotantokoneistojen (esim. urheiluorganisaatiot, sponsorit ja media) seka urheilijoiden ja fanien valisiin suhteisiin, jotka ovat taloudellisesti merkittavia. Mediaurheilun tunnetalouden osa-alueiksi han nimeaa 1) tilat ja tapahtumat, 2) television, lehdiston ja sosiaalisen median, 3) fanit seka 4) urheilijat.[3] Mediaurheilussa eri osa-alueet sulautuvat tuotteistetuksi urheiluspektaakkeliksi, jossa osien valiset rajat hamartyvat tai katoavat kokonaan. Viasatin NHL-kasvo ja -aani Antti Makinen yhdessa asiantuntija Ismo Lehkosen kanssa Stanley Cup -finaaleissa Nashville Predatorsin kotiluolassa Bridgestone Arenalla kevaalla 2017. © Viaplay Group / Niko Korkiakoski Mediaurheilun synty voidaan ajoittaa aikaan, jolloin televisiot yleistyivat ja televisiourheilu monipuolistui. Suomessa television koelahetykset kaynnistyivat 1950-luvun puolivalissa ja katselulupien maara lisaantyi 1960-luvulla, mutta vasta 1970-luvusta voidaan puhua ensimmaisena varsinaisena mediaurheilun vuosikymmenena.[4] Vuosien kuluessa ja teknologian kehittyessa mediaurheilu on muuttanut muotoaan monella tapaa. Nykyisin urheilun ja median valinen suhde on monissa tapauksissa symbioottinen: molemmat tarvitsevat toisiaan. Median lasnaolo on esimerkiksi ammattilaisurheilun elinehto ja suosituimmat urheilutapahtumat ovat medioille merkittavia myyntivaltteja. Osana kehityskulkua urheilulajien saantoja ja kilpailujen aikatauluja on alettu muokata mediaurheilun muotteihin. Maasto- ja ampumahiihdossa valiaikalahtoja on korvattu yhteislahdoilla ja takaa-ajoilla. Valon alkaessa vilkkua jaakiekkokaukalon toimitsijapoydalla erotuomari tietaa, etta pelia ei kaynnisteta ennen kuin niin sanottu tv-aikalisa paattyy. Kiinnostavimmat tapahtumat kaydaan puolestaan silloin, kun mediaoikeuksiin jattisummia investoinut tv-yhtio haluaa. Esimerkiksi Pekingin 2008 kesaolympiakisoissa uinnin loppukilpailut kaytiin paikallista aikaa aamulla, jotta Yhdysvaltojen mediaoikeuksista vastannut NBC-kanava pystyi valittamaan ne parhaaseen katseluaikaan illalla. Petra Manner (vas.), Tommi Nikunen ja Eero Hirvonen Ylen ulkoilmastudiossa hiihtolajien maailmancupin osakilpailussa Rukalla 27.11.2021. © Tomi Hanninen Urheilumedia Urheilumedian kasite on olennaista erottaa laajemmasta mediaurheilun kasitteesta, silla urheilumedia on yksi monihaaraisen mediaurheilumuodostelman toimijoista. Urheilumedialla voidaan tarkoittaa yksittaista mediaa (esim. Urheilulehti), toimijaa (esim. Yle Urheilu) tai tiettya urheilumedioiden joukkoa (esim. suomalainen urheilumedia). Viitteet [1] Turtiainen, R. 2012. Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin: Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa. Turun yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen julkaisuja 37, 15–19. Saatavilla verkossa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/85069/diss2012Turtiainen.pdf?sequence=1&isAllowed=y [2] Kolamo, S. 2018. Mediaurheilu – tunnetalouden dynamo. Tampere: Vastapaino. [3] Kolamo, S. 2018. Mediaurheilu – tunnetalouden dynamo. Tampere: Vastapaino, 11–13. [4] Laine, A. 2011. Urheilujournalismin Suomi-Ruotsi -maaottelu: Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapaivalehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista. Helsinki: Edita, 43–44.